Seuraavaksi kerrotaan miehestä nimeltä Aabraham. Jumala sanoi hänelle: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus.”
Aabraham totteli ja Jumala johdatti häntä. Vaikka hänellä ei ollut lapsia vielä vanhanakaan, hän luotti Jumalan lupaukseen jälkeläisistä.
"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
Lopulta Saara, Aabrahamin vaimo synnytti Iisakin ja Jumalan lupaus toteutui. Iisakille syntyi Jaakob mutta Jumala antoi hänelle nimeksi Israel. Israelille syntyi 12 poikaa joista polveutui Jumalan lupaama kansa.
Tämän kansan vaiheista kerrotaan Raamatussa laajasti. He joutuivat Egyptiin pakkotyöhön mutta Jumala johti heidät sieltä pois. Näihin tapahtumiin liittyy paljon dramatiikkaa ja esikuvallisia aineksia.
Tärkeä kohta tässä Egyptistä lähdössä on Jumalan asettaman pääsiäisen vietto verensivelyineen. Kunkin israelilaisen perheen tuli teurastaa karitsa, sivellä sen veri asuntonsa ovenpieliin ja syödä se avotulella paahdettuna.
”Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin.”
Tämä uhrikaritsa ja veren takaama pelastus ovat esikuvia siitä pelastuksesta, jonka Jumala itse valmisti myöhemmin kaikille ihmisille uhraamalla oman poikansa, Jeesuksen.
Matkalla luvattuun maahan Jumala antoi kansalle elämän ohjeeksi 10 käskyä. Vaikka kansa napisi ja niskuroi, Jumala piti lupauksensa ja asutti Israelin kansan lupaamaansa maahan.
Tämän vuoksi Jumala lähetti profeettoja varoittamaan heitä ja asetti tuomareita pelastamaan heidät naapurimaiden hyökkäyksiltä.
Kansa halusi kuitenkin itselleen kuninkaan, jollainen kaikilla muillakin kansoilla oli. Ensimmäinen kuningas oli Saul ja hänen jälkeensä tuli Daavid joka perusti pääkaupunkinsa Jerusalemiin. Daavidin poika Salomo rakensi Jerusalemiin Jumalan temppelin. Salomon jälkeen valtakunta jakautui sisäisten riitojen takia kahtia, Israelin ja Juudan alueisiin. Kuninkaat osoittautuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kelvottomiksi ja tekivät ”sitä mikä on pahaa Herran silmissä.”
Lopulta Assurin kuningas valloitti Israelin ja vei heidät pakkosiirtolaisuuteen.
”Näin tapahtui siksi, että israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan. Vaikka Herra oli tuonut heidät pois Egyptin maasta ja vapauttanut heidät faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta, he olivat ryhtyneet palvelemaan muita jumalia.”
Noin 50 - 70 vuoden kuluttua Persian kuningas Kyyros antoi kansalle luvan palata kotimaahansa. Tämänkin olivat profeetat ennustaneet. Paluusta kerrotaan Nehemian ja Esran kirjoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti