Tämä esitys ei ole teologinen tutkielma, vaan tavallisen raamatunlukijan tekemä lyhyt ja ylimalkainen katsaus sinulle, joka et ole koskaan lukenut Raamattua kannesta kanteen.
Seikkaperäisempi esitys löytyy esim. täältä.
Raamattu on 66 kirjaa sisältävä kirjasto, johon kuuluu:
39 Vanhan testamentin ja 27 Uuden testamentin kirjaa.
Vanha testamentti sisältää kertomuksen koko maailman luomisesta ja kertoo, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän johdatti kansaansa.
Uudessa testamentissa kerrotaan siitä Messiaasta (kreik. Kristus), eli Jeesuksesta, josta Vanhassa testamentissa oli ennustuksia ja viittauksia.
Raamattu on kirjoitetussa muodossa oleva Jumalan ilmoitus.
Pyhän Hengen johtamina ihmiset kirjoittivat ylös sen ilmoituksen, joka oli välttämätön, jotta ihminen voisi löytää tien Jumalan yhteyteen.
Jumala ilmoittaa Raamatun kautta itsensä ja pelastussuunnitelmansa sekä antaa suuntaviitat elämään kristittynä arjessa.
Raamattu antaa myös vastauksen kysymykseen: Mikä on elämän tarkoitus?
"..ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.”
Vanha testamentti sisältää kertomuksen koko maailman luomisesta ja kertoo, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän johdatti kansaansa.
Tapahtumat sijoittuvat Lähi-itään, mm. nykyisten Irakin, Egyptin ja Israelin alueille.
Avainhenkilöitä: Jumala, Adam ja Eeva, Nooa, Aabraham, Joosef, Mooses, Daavid ym.
Vanhan testamentin kirjat voidaan jakaa laki-, historia-, runous-, viisaus- ja profeetallisiin kirjoihin.
Vanha testamentti on kirjoitettu pääosin hepreaksi noin 1400 - 400 eKr.
Luominen ja syntiinlankeemus
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.”
”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”
”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. Herra Jumala sanoi ihmiselle: Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö…”
Paholainen, langennut enkeli, houkutteli ensimmäiset ihmiset, Adamin ja Eevan, epäilemään Jumalan sanoja ja sai heidät maistamaan kiellettyä hedelmää. Tapahtumaa kutsutaan syntiinlankeemukseksi.
Sen tähden he joutuivat pois Jumalan yhteydestä. Näin synti – Jumalan tahdosta luopuminen – tuli maailmaan.
Jumala karkotti heidät Eedenin puutarhasta. Kuolema, kivut ja huolet tulivat ihmisen elämään. Koko ihmiskunta elää edelleenkin syntiin langenneessa tilassa.
Adamille ja Eevalle syntyi poikia ja tyttäriä. Synnin valta ihmisessä ilmeni jo Adamin ja Eevan lapsissa niin, että Kain tappoi veljensä Aabelin.
”Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat…”
”Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan.”
Mies nimeltä Nooa vaelsi kuitenkin Jumalan yhteydessä. Jumala päätti hävittää maan vedenpaisumuksella, mutta säästi Nooan perheineen. Hän antoi Nooalle ohjeet suuren laivan rakentamisesta, johon tämän piti mennä perheineen ja koota eläimiä turvaan vedeltä. Nooasta polveutui sitten lukuisia kansoja.
Seuraavaksi kerrotaan miehestä nimeltä Aabraham. Jumala sanoi hänelle: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus.”
Aabraham totteli ja Jumala johdatti häntä. Vaikka hänellä ei ollut lapsia vielä vanhanakaan, hän luotti Jumalan lupaukseen jälkeläisistä.
"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
Lopulta Saara, Aabrahamin vaimo synnytti Iisakin ja Jumalan lupaus toteutui. Iisakille syntyi Jaakob mutta Jumala antoi hänelle nimeksi Israel. Israelille syntyi 12 poikaa joista polveutui Jumalan lupaama kansa.
Tämän kansan vaiheista kerrotaan Raamatussa laajasti. He joutuivat Egyptiin pakkotyöhön mutta Jumala johti heidät sieltä pois. Näihin tapahtumiin liittyy paljon dramatiikkaa ja esikuvallisia aineksia.
”'Minä olen Herra, minä vien teidät pois pakkotyöstä Egyptistä ja pelastan teidät orjuudesta. ... Minä otan teidät omaksi kansakseni ja olen teidän Jumalanne, ja te saatte nähdä, että minä, Herra, teidän Jumalanne, vien teidät pois pakkotyöstä Egyptistä. Minä vien teidät siihen maahan, jonka vannoin antavani Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Minä annan sen teille perintömaaksi, minä, Herra.”
Tärkeä kohta tässä Egyptistä lähdössä on Jumalan asettaman pääsiäisen vietto verensivelyineen. Kunkin israelilaisen perheen tuli teurastaa karitsa, sivellä sen veri asuntonsa ovenpieliin ja syödä se avotulella paahdettuna.
”Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin.”
Tämä uhrikaritsa ja veren takaama pelastus ovat esikuvia siitä pelastuksesta, jonka Jumala itse valmisti myöhemmin kaikille ihmisille uhraamalla oman poikansa, Jeesuksen.
Matkalla luvattuun maahan Jumala antoi kansalle elämän ohjeeksi 10 käskyä. Vaikka kansa napisi ja niskuroi, Jumala piti lupauksensa ja asutti Israelin kansan lupaamaansa maahan.
Siellä kansa jatkoi kapinaansa Jumalaa vastaan ja halusi palvella ympäröivien kansojen jumalia.
Tämän vuoksi Jumala lähetti profeettoja varoittamaan heitä ja asetti tuomareita pelastamaan heidät naapurimaiden hyökkäyksiltä.
Kansa halusi kuitenkin itselleen kuninkaan, jollainen kaikilla muillakin kansoilla oli. Ensimmäinen kuningas oli Saul ja hänen jälkeensä tuli Daavid joka perusti pääkaupunkinsa Jerusalemiin. Daavidin poika Salomo rakensi Jerusalemiin Jumalan temppelin. Salomon jälkeen valtakunta jakautui sisäisten riitojen takia kahtia, Israelin ja Juudan alueisiin. Kuninkaat osoittautuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kelvottomiksi ja tekivät ”sitä mikä on pahaa Herran silmissä.”
Lopulta Assurin kuningas valloitti Israelin ja vei heidät pakkosiirtolaisuuteen.
”Näin tapahtui siksi, että israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan. Vaikka Herra oli tuonut heidät pois Egyptin maasta ja vapauttanut heidät faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta, he olivat ryhtyneet palvelemaan muita jumalia.”
Noin 50 - 70 vuoden kuluttua Persian kuningas Kyyros antoi kansalle luvan palata kotimaahansa. Tämänkin olivat profeetat ennustaneet. Paluusta kerrotaan Nehemian ja Esran kirjoissa.
Profeetalliset kirjat
Raamattu käsittelee laajasti Jumalan lähettämien profeettojen varoituksia luopumuksesta ja kehotuksia palaamaan Jumalan yhteyteen:
"Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas."
"Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret, antakaa pelastaa itsenne, sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole."
"Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne!"
"Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksene erottavat teidät Jumalastanne."
Profeetat ennustivat myös tulevista tapahtumista ja tulevasta Messiaasta:
"Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel."
"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas."
"Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. ..." Jesaja, luku 53.
Runo- ja viisauskirjallisuus
Psalmit
Psalmit ovat alun perin ylistyslauluja, valitusrukouksia ja katumusvirsiä, joita on laulettu kielisoitinten säestyksellä. Niitä on Raamattuun koottu 150.
Psalmit ennustavat myös Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Esimerkiksi Psalmi 22 sisältää Jeesuksen sanat ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
Uudessa testamentissa Jeesus ja muut kirjoittajat viittaavat Psalmeihin. Monet hengelliset laulut ovat saaneet sanoituksensa Psalmeista.
Katkelmia Psalmeista:
Psalmi 23 on kenties tunnetuin psalmi. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä."
Psalmi 103 ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.”
Psalmi 139 ”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.”
Psalmi 147 ”Herra tietää tähtien luvun, hän on antanut niille kaikille nimen. Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, mittaamaton on hänen viisautensa. Hän on nöyrien tuki ja turva, mutta jumalattomat hän painaa maahan. Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon.”
Sananlaskut
Sananlasku tarkoittaa elämästä saatua yleistä havaintoa. Se on yleensä totta, mutta ei aina. Sananlaskujen kirja on täynnä yleistettävissä olevia havaintoja.
”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.”
”Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.”
”Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.”
”Ylpeys käy lankeemuksen edellä.”
”Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi.”
Uudessa testamentissa kerrotaan siitä Messiaasta (kreik. Kristus), eli Jeesuksesta, josta Vanhassa testamentissa oli ennustuksia ja viittauksia.
Tapahtumat sijoittuvat Lähi-itään, mm. nykyiseen Israeliin, Syyriaan, Kyprokseen, Turkkiin, Kreikkaan ja Italiaan.
Avainhenkilöitä: Jeesus, Pietari, Saul (Paavali), Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.
Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi noin vuosina 50 - 150.
Uusi testamentti alkaa neljällä Jeesuksen elämästä kertovalla kirjoituksella, eli evankeliumilla. Sana evankeliumi tarkoittaa hyvää sanomaa.
Apostolien teot – niminen kirja kertoo ensimmäisistä kristityistä ja evankeliumin leviämisestä.
Uuden testamentin loppupuolella on seurakunnille ja yksityisille kristityille osoitettuja kirjeitä sekä aikojen lopusta kertova Johanneksen ilmestys.
Evankeliumit
Evankeliumien kirjoittajia ovat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Jokainen evankeliumi esittää yhden puolen Jeesuksesta. Näistä yhdessä muodostuu kokonainen kuva.
Johannes mainitsee evankeliumin tarkoituksen: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.”
Jeesuksen syntymisestä ihmiseksi kerrotaan laajimmin Luukkaan evankeliumissa. Enkeli, Jumalan sanansaattaja, ilmestyi Maria -nimiselle neitoselle ja ilmoitti:
"Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimen Jeesus." "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi."
Jeesus opetti kansaa yksinkertaisin esimerkein, paransi sairaita ja teki erilaisia ihmetekoja sekä herätti kuolleita eloon. Hän ilmoitti Jumalan tahdon ihmisille ja kutsui ihmisiä mielenmuutokseen ja tulemaan Jumalan yhteyteen. Hän kertoi myös tulevista tapahtumista sekä omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Jeesus valitsi 12 opetuslasta (oppilasta) jotka seurasivat häntä.
Jeesuksen opetuksia
"Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
"Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.”
"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Paholainen (Saatana) vastusti Jeesusta mutta Jeesus torjui hänet Jumalan sanalla ja osoitti valtansa häneen nähden.
"Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan."
"Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot."
Ristiinnaulitseminen
Jeesuksen toiminta vihastutti juutalaista papistoa ja he vangitsivat hänet syyttäen häntä Jumalanpilkasta. Hän olisi toki voinut estää vangitsemisensa, mutta hän halusi loppuun asti toteuttaa Jumalan tahdon kohdallaan. ”Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?”
Hänet luovutettiin Rooman prokuraattorin, Pontius Pilatuksen tuomittavaksi joka ei kuitenkaan nähnyt häntä syylliseksi mihinkään, mutta väkijoukon painostuksesta antoi hänet teloitettavaksi.
Roomalaiseen tapaan hänet naulattiin ristille.
Näin kuollessaan Jeesus täytti sen tehtävän, mitä varten Jumala oli hänet lähettänyt. Ristillä riippuessaan hän sanoikin: ”Se on täytetty.”
Miksi näin täytyi tapahtua? Ihminen joutui syntiinlankeemuksessa eroon Jumalan yhteydestä. Synti on ihmisen ja Jumalan välissä. Jumala haluaa kuitenkin ihmisten elävän hänen yhteydessään. Sen tähden Jumala lähetti poikansa Jeesuksen poistamaan tuon erottavan tekijän uhraamalla hänet ihmisten syntien sovitukseksi. Tämä tapahtui kun Jeesus vuodatti ristillä verensä. Tässä toteutui siis se pelastus, johon viitattiin kun israelilaiset lähtivät Egyptistä ja pelastuivat uhraamalla karitsan ja sivelemällä sen verta oviensa pihtipieliin.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja ylösnouseminen on maailmanhistorian tärkein ja käänteentekevin tapahtuma.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.” Johanneksen evankeliumi, luku 3.
Jeesuksen ylösnousemus
Jeesus haudattiin, mutta kolmantena päivänä hän nousi kuolleista ja ”monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.”
Hän selitti oppilailleen kuolemansa tarkoituksen: "Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja Psalmeissa on minusta kirjoitettu. Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista."
”Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.”
Apostolien teot - kirja jatkaa siitä, mihin evankeliumien kertomukset päättyvät. Kirjan alussa kerrataan ylösnousseen Jeesuksen taivaaseen astuminen. Jeesus muistuttaa seuraajiaan Jumalan lupauksesta:
”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”
”Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat:
"Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."
(Sivuhuomautus: Enkelit ilmestyvät usein valkopukuisina miehinä, eikä suinkaan siivekkäinä kiiltokuvahahmoina.)
”Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.”
Paikalle kerääntyi paljon väkeä ja he luulivat Jeesuksen seuraajien olevan juovuksissa. Silloin Pietari, eräs oppilaista, nousi puhumaan:
"Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette - nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti."
”Israelilaiset, kuulkaa mitä teille sanon! Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan teitä varten valitsema mies. Sen Jumala osoitti niillä voimateoilla, merkeillä ja ihmeillä, joita Jeesus hänen lähettämänään teki teidän keskuudessanne, niin kuin tiedätte.
Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt. Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia.
Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla. Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi - tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.”
Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. Apostolien teot, luku 2.
Näin syntyi ensimmäinen kristillinen seurakunta. Apostolien teoissa kerrotaan seuraavaksi, kuinka seurakunta kasvoi. Ilosanomaa Jeesuksesta julistettiin yhä laajemmalle ja uusia seurakuntia syntyi.
Pietari puhui kerran Kesareassa roomalaisen joukko-osaston päällikön Corneliuksen kodissa. Pietari ei olisi halunnut olla tekemisissä tämän kanssa, mutta meni tätä tapaamaan Jumalan antaman näyn rohkaisemana.
”Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut - hän, joka on kaikkien Herra.
Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Tämän me voimme vahvistaa todeksi, kaiken tämän, minkä hän teki Juudean maassa ja Jerusalemissa.
Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä - ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." Apostolien teot, luku 10.
Apostolien teoissa kerrotaan myös juutalaisesta Saulista (eli Paavalista), joka vainosi kiihkeästi kristittyjä. Matkallaan Damaskoon hän kuitenkin kohtasi ylösnousseen Jeesuksen ja hänestä tuli innokas kristinuskon levittäjä ja monien seurakuntien perustaja.
”Saul viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona. Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, olivat ihmeissään. ... Vääjäämättömin todistein hän osoitti, että Jeesus on Kristus, ja saattoi näin Damaskoksen juutalaiset hämmennyksen valtaan.”
Apostolien teoissa kerrotaan laajasti Paavalin matkoista mm. nykyisen Kreikan ja Turkin alueella. Hän perusti sinne useita seurakuntia ja oli myöhemmin näihin yhteydessä kirjeitse sekä työtoveriensa välityksellä.
Uuteen testamenttiin on koottu mm. Paavalin ja Pietarin eri seurakunnille ja yksityisille henkilöille kirjoittamia kirjeitä, joissa opastetaan nuoria seurakuntia eri kysymyksissä.
Näitä kirjeitä luettaessa on otettava huomioon, että ne on kirjoitettu tietylle ryhmälle tiettyyn tilanteeseen. Esimerkiksi jokin harhaoppi saattoi olla tunkeutumassa seurakuntaan
ja kirjeen kirjoittaja opasti kristittyjä pysymään oikealla tiellä, vastustamaan väärää opetusta ja elämään vilpittömästi Jumalan yhteydessä.
Kirjeet on siis kirjoitettu aitoihin tilanteisiin aidoille vastaanottajille. Meidän haasteemme kirjeiden kohdalla on se, että ne ovat kuin puhelinkeskustelu, josta me kuulemme vain toisen osapuolen puheen.
Kirjeet kuvaavat ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden peruskysymyksiä: pohdittiin mm. pitääkö kristittyjen noudattaa juutalaisuuden sääntöjä ja tuleeko kristinuskoa julistaa pakanoille, siis muillekin kuin juutalaisille.
Paavalin kirje roomalaisille sisältää erään kristinuskon keskeisimmän asian. Kuka kelpaa Jumalalle? Kuka voi päästä taivaaseen?
Uusi testamentti käyttää tässä sanaa ”vanhurskas”, joka tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa. ”Vanhurskauttaminen” on Raamatussa oikeudellinen termi. Ihmisen kannalta hänen vanhurskauttamisensa merkitsee, että Jumala julistaa tai lukee ihmisen vanhurskaaksi, Jumalalle kelpaavaksi. Tämä merkitsee syntien anteeksiantamista, vapautusta synnin syyllisyydestä ja ikuisesta kuolemasta.
"Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa.
Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen."
Roomalaiskirje, luku 3, jakeet 22-26.
Kaikki ihmiset ovat siis Jumalan edessä syyllisiä, mutta tässä oikeudenkäynnissä julistetaan syyttömäksi se, joka uskoo Jeesukseen. Ei siis sitä, joka luottaa hyviin tekoihinsa tai jonkin kirkkokunnan jäsenyyteen. Tämä on myös uskonpuhdistuksen ydin.
Kahdeksannen luvun alussa Paavali toteaa: "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." Kadotustuomio on siis todellisuutta, mutta se ei kohtaa niitä, jotka uskovat Jeesukseen.
Korintton seurakunnalle Paavali kirjoitti ainakin kaksi kirjettä. Toisessa kirjeessään hän kehottaa ihmisiä sovintoon Jumalan kanssa:
"Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden."
Galatian seurakunnassa farisealaiset vaativat Galatian kristittyjä noudattamaan juutalaisten lakimääräisiä tapoja. Sen tähden Paavali kirjoitti heille kirjeen, joka on muodostunut kristillisen vapauden peruskirjaksi. Tärkeän asian selvittämiseksi hän kirjoittaa tuohtuneena:
”Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?”
”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.”
Kolossan seurakuntaan oli tullut henkilöitä, jotka yrittivät yhdistää itämaista mystiikkaa ja askeettisuutta kristinuskoon. Kirjeen kirjoittaja torjuu tällaisen harhaopin.
”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.
Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.”
Kirje Heprealaisille sisältää uskon määritelmän. Luvun 11 alussa todetaan: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."
Vanhemmassa, vuoden 1938 käännöksessä tämä sanotaan mielestäni selkeämmin: "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
Johanneksen ilmestys
Raamatun viimeisen kirjan alussa kirjoittaja kertoo näin:
"Minä, veljenne Johannes... olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen... Ääni sanoi: "Kirjoita, mitä näet..."
Kirja valottaa tulevaisuuden tapahtumia, kertoo lopun ajan vitsauksista, viimeisestä tuomiosta ja Saatanan lopullisesta tuhosta. Kirjassa kerrotaan myös Jeesuksen paluusta sekä näytetään väläyksiä taivaasta.
Johannes näkee Jumalan valtaistuimen ja taivaallisia olentoja jotka ylistävät Jumalaa: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.”
”Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.”
